Leirilehti

Sunnuntaiaamupäivänä normaali leiriarki jäi hetkeksi tauolle, kun sudenpennut alkoivat suunnata kotiin päin ja isommat leiriläiset kokoontuivat lavan juureen koko leirin peliä varten. Leiripelinä toimi ympäri leirialuetta levittyvä rastiseikkailu, jonka varrella joukkueet suorittivat monenlaisia tehtäviä Kaaos-pelin hengessä. 

Aamupäivän lämpötilat hipoivat hellelukemia, kun leiriläiset suuntasivat etsimään rasteja alaleireistä. Etsintäalueen koko ja lämpötila koettelivat etsijöiden hermoja, mutta nurinkuriset tehtävät piristivät. Rasteilla saattoi muun muassa päätyä kehumaan rastihenkilöä, irvistelemään tai ennustamaan säätä ennen kuin matkaa pääsi jatkamaan. 

Taatelit –seikkailijajoukkue saapui viimeiselle rastille parin tunnin pelaamisen jälkeen. Joukkueen lempirasti oli 11, jolla leirin haamulle piti keksiä nimi. Joukkue kertoi yhteen ääneen nimenneensä haamun Varjoksi ja kehittäneensä sen liikkumistavaksi tanssiaskeleet. 

Teksti: Malla Keinänen
Kuva: Lauri Visuri

Pehmolelut luovat tukea ja turvaa leirielämään sudenpennusta aikuisiin. Monelle pehmolelu onkin yksi tärkeimmistä asioista pakkauslistalta. Miksi näin? Lähdimme kyselemään leiriläisiltä heidän mielipiteitään siitä, miksi näin on.   

 Muun muassa Tervapartion sudenpentu Maiju kertoo, että hänen Pipsa Possunsa on ollut 8 vuotta korvaamaton osa reissuelämää.  Pipsa possua ei hänen mukaansa pelota lähteä mukaan leireille, ja näin se tuo hänelle tukea ja turvaa leireille. Tähän yhtyvät perheleiri Savannilta myös Eeva ja hänen äitinsä Mari, joille pehmolelun mukaan ottaminen on tapa.   

 Orbiksen viestintäpäällikkö Viivi Huttunen kertoo pehmolelunsa olevan pieni eläin, joka on kuin ystävä, jota voi silittää.  Hänen mukaansa yksikorvainen kirahvi kerjääkin häneltä huomiota.  

 Leirihotellilla työskentelevä Pohjolan Pirteiden Kati kertoo, että pehmolelu on monille leirin turvasatama: asia, johon voi tukeutua tuntemattomassa paikassa ja jota voi halata yksinäisinä hetkinä.  

 Siksi toimituksemme totesikin, että pehmolelut ovat tärkeitä monille niiden tarjoaman tuen ja turvan vuoksi. 

Kuva ja Teksti: Iida Liikanen

Katsomuskasvatus on osana partio-ohjelmaa ja näin myös mukana Orbiksen ohjelmassa.  

Preerian ja Nummen edessä olevat seppolat tarjoavat ohjelmaa, muun muassa askartelua ja lautapelejä. Seppoja eli seurakunnan työntekijöitä näkee kumminkin muuallakin leirin arjessa. 

Tärkein tehtävä sepoilla on järjestää hartaushetkiä kaikille halukkaille ja evankelis-luterilaisille ehtoollisia. Ei-uskonnolisesta ohjelmasta vastasi eri henkilö. 

Seppo Aila kertoo, että leireillä ollessa sepoille on tärkeintä se, että he ovat oikeasti yhteistyössä partiolaisten kanssa eivätkä vain nimellisesti. 

Teksti: Iida Liikanen
Kuva: Tuomas Jokinen

Leirihotelli on paikka, jossa majoittuvat ne leiriläiset, jotka eivät voi tai halua majoittua alaleirissään. Siellä majoittuvat niin vieraat, kuten kirkon ulkomaanapu toripäivän jälkeen, kuin myös lasten vanhemmat. Leirihotelliin voi myös mennä lepäämään, jos joku seppolasta sinut sinne lähettää. Se tarjoaa rauhaa ja yksinoloa, jos sitä kaivataan. 

 Leirihotelli sisältää lounge-alueen, jonne ilmestyy päivän Civis-leirilehti. Lisäksi siellä on yksiötelttoja, lepäämö, jonne mahtuu lepäämään useampi ja tiski, josta voi pyytää esimerkiksi saippuaa tai tuulettimen lainaan. 

Leirihotellin telttahuoneissa on telttapedit, tyyny ja puhdas tyynyliina, jonka päällä on makeaa purtavaa. Teltan aulaan on taas laskettu kori täynnä tykötarpeita, kuten välipalakeksejä ja puhdistusliinoja. 

Pestissä hotellilla oleva Sanna Parkkinen kertoo, että vieraita hotellissa on ollut 15, mutta loppuleiri vaikuttaa hiljaiselta. Pesti on hänen mukaansa ollut rento ja mukava, kun saa kohdata uusia ihmisiä. 

Teksti: Iida Liikanen
Kuva: Lauri Visuri

Maatalouden tuulahdustan Orbikselle tarjoaa laakso Pagus, jossa sekoittuu toiminta, kilpailu ja pohdinta erilaisten rastien kautta.

Pahuksen Laaksopäälikkö Teemu Törmälä Viessojien lippukunnasta kertoo, että rasteista hänen mielestään tärkeimmät ovat ne, jotka sekoittavat niin toimintaa kuin myös kasvattavaa pohtimaan ikäkaudelle sopivalla tavalla. Esimerkiksi tietovisojen kuten Haluatko miljonääriksi -tyylisen visan kautta, jossa pohditaan muun muassa robotiikan ja lannoitteiden vaikutusta maatalouteen.

Hänen mukaansa eri ikäkaudet otetaan huomioon muun muassa kokkisodassa, jossa samoajat ja tarpojat luovat kahden ruokalajin ruuan ja perhepartiolaiset luovat vihanneksista erilaisia eläinhahmoja. Törmälä kertoo myös, ettei kv-vieraita ole laaksossa unohdettu vaan heillekin on luotu englanninkieliset ohjeet pelien pelaamiseen.

Loppu viimein Törmälä toivoo, että Pagus on elämysten täyteinen laakso jokaiselle leiriläisille.

Teksti: Iida Liikanen
Kuva: Miia Hyypiö

Tiistaina lounaan jälkeen muonittajat kokoontuivat kiittämään toisiaan tehdystä työstä ja palkitsivat Jouko Korhosen Pohjantähti -soljella. Soljen myöntämiseen tarvitaan perusteita, joita tässä tapauksessa ovat esimerkiksi: Partion arvot näkyvät ehdokkaan toiminnassa, sekä partiossa että sen ulkopuolella; toiminut ansiokkaasti sekä innostuneesti partiojohtajatehtävissä. Pohjantähden-solki voidaan myöntää vähintään 28-vuotiaalle johtajalle, joka on saanut muissa aikaan innostusta, sitoutumista ja kasvua. Hänen on myös täytynyt sitoutua partion arvopohjaan sekä partiotoimintaan.

 Kun soljen myöntämisperusteita lueteltiin, kuului aina välillä naurun hörähdyksiä. Se kertoi kuinka aito ja välittävä ilmapiiri sekä yhteishenki heistä välittyi. Yhteiskuvan jälkeen kyselin juuri palkitulta Joukolta tunnelmia. Hän oli todella yllättynyt, eikä ollut yhtään osannut odottaa solkea. Jouko on toiminut itse leirin lisäksi myös rakennus- ja purkuleirillä ervi keittiön muonituspäällikkönä. “Parasta on saada tällainen muistaminen juuri täällä missä näitä töitä tehdään muutenkin.”, Jouko kertoo juuri sen jälkeen, kun suuri ystäväjoukko on palannut takaisin hommiinsa.“ Täällä saa olla tärkeässä ympäristössä, tärkeiden ystävien kanssa.” Jouko jakaa myös mielestään tärkeimmän vinkkinsä leiriarkeen, joka kaikkien olisi hyvä muistaa: “Toiset täytyy ottaa aina huomioon. Ei ole mitään väliä onko se tiskijonossa vai teltassa, on silti tärkeää ottaa kaikki huomioon.”

Teksti: Noora Sihto

Kuva: Oskari Pajunpää

Orbiksella on mukana leiriläisiä myös ulkomailta, ja leirilehden toimitus pääsi haastattelemaan unkarilaisia Fannia ja Birgiä. Heillä leiri on lähtenyt hyvin käyntiin, ja he kertoivat, kuinka kaikki ovat olleet niin iloisia ja mukavia täällä. Leiri on ollut heidän mielestään paljon isompi kuin he osasivat odottaa. Kysyimme myös, miksi he päättivät saapua Suomeen. He kertoivat löytäneensä leirin netistä ja päättäneensä lähteä. “Oletimme kuitenkin täällä olevan paljon enemmänkin muista maista partiolaisia, mutta on ollut hauskaa näinkin”, he kertovat.

Eroavaisuuksiakin on löytynyt paljon suomalaisen ja unkarilaisen leirin välillä. “Unkarissa leireillä on enemmän sääntöjä ja kuri on tiukempaa. Täällä on ollut todella rentoa siis”, Fanni ja Birgi kertovat. Täällä on ollut myös heille paljon erilaista ohjelmaa, kuten veneen rakennus, jota he eivät ole ennen kokeilleet. Yllätyksiltäkään ei olla vältytty. Tytöt kertovat, kuinka he yllättyivät normaaleista suihkuista: “Unkarissa yleensä peseydymme vain joen rannalla”. Birgi ja Fanni paljastivat myös, että on joitakin asioita, joita he kaipaisivat Orbis-leiriarkeensa. “Unkarissa leiriaamu alkaa aina lipunnostolla, jossa meillä on partioasu päällämme. Laulamme kansallislaulun, rukoilemme ja saamme tietää päivän ohjelman.”

”Odotamme leiriltä sitä, että saamme tutustua muihin leiriläisiin sekä suomalaiseen kulttuuriin. Lisäksi haluaisimme vaihtaa huiveja tai merkkejä joidenkin kanssa. Paras leirivinkkimme muille leiriläisille onkin, että älkää pelätkö meitä, emme pure. Haluamme tutustua rohkeasti toisiin yli rajojen”, Fanni ja Birgi tiivistävät.

IN ENGLISH

Orbis also has campers from abroad and the press get to interview Fanni and Birgit from Hungary. They have had a great start of the camp and they told how everyone has been so happy and nice. The camp has been bigger than they expected. We also asked why they decided to visit finland. They told how they found the camp from the internet and decided to go. “We thought that there would be more scouts from abroad here. But we have had fun.”

Theres been also differences between the finnish and hungarian camp. “In Hungary we have more rules. It’s been so chill here.” Fanni and Birgi told. There have also been many different programs here like building a boat, that they haven’t done before. It has also been surprising things. “In Hungary we bath in the river and here are normal showers. That was new.” Birgi and Fanni also reveals things that they are missing from hungarian camp. “In the morning we rise the flag and sing national anthem. We also pray and get told our program of the day. We also have our uniforms.”

We expect from the camp that we get to know other campers and finnish culture. We also like to change our scarfs or badges. Our best tip for the other campers is that don’t be afraid of us, we don’t bite. We would like to get know others over the limits.

Teksti: Noora Sihto

Kuva: Oskari Pajunpää

DJ Jangler, oikealta nimeltään Janne Hannula on monille partioleireiltä ja -tapahtumista tuttu tunnelman nostattaja. Jannen tarina DJ:ksi alkoi vuosia sitten, kun hän innostui aikoinaan musiikista reiveissä. Ensimmäisillä palkoillaan hän osti levysoittimet ja 2007 Norjan leirin discossa oma paikka alkoi hahmottua enemmän. Jannen oman lippukunnan leiridiscot alkoivat muodostua perinteeksi ja ne tuntuivat omalta jutulta. Finnjamboee Kilkkeellä oli haku DJ:n pestiin, jota hän haki. “Siitä se sitten alkoi ja kovaa tahtia on jatkettu”, Janne kertoo.  

Jannen mukaan pestissä on monia syitä, jotka kiehtovat jatkamaan. Hänen mukaansa partio antaa paljon harrastajilleen. “Haluan jatkaa tätä kierrettä ja antaa toisille hyvää mieltä ja kokemuksia”, hän tiivistää. Pesti alkaa tulla jo selkärangasta ja tuntuu helpolta. Jannen mielestä partiodiscoissa on myös todella hyvä yhteishenki. Hän antaa discoilijoille myös ohjeen: “Rohkeasti mukaan vaan. Partiodiscoissa tunnelma on yleensä todella hyvä ja se välittyy varmasti kauas. Monille leiridisco voi olla ensimmäinen disco, mutta kannattaa muistaa, että itseä ei kannata jännittää. Kaikki saa olla juuri sellaisia kuin  haluaa, niinkuin aina partiossa. Eli rohkeasti kaikki mukaan vaan, vaikka edes paikalle hengailemaan.” 

Teksti: Noora Sihto
Kuva: Lauri Visuri

Perjantaina seikkailijavartiot lähtivät haikille eli yön yli kestävälle rastireitille. Lauantaiaamupäivästä vartioita alkoi palata takaisin leiriin ja lehden toimitus sai tuoreita tunnelmia haikilta.

Pingviini-vartion ajatukset kuluneesta retkestä olivat hyvät. “Väsyttää kyllä jonkin verran ja jalat on hieman kipeät, mutta oli kyllä hauskaa.”, Pingviini-vartio toteaa. He kertovat, kuinka vartio oli päässyt rakentamaan matkan aikana itse ainakin pumpun ja amuletin. He epäilivät reitin olleen yli 8 kilometriä pitkä.

Pingviini-vartio kommentoi kuitenkin yötä: “Joskus oli vähän vaikeaa nukahtaa, sillä muualta kuului paljon melua, sillä jotkut saapuivat yörastille myöhään.” Tunnelma oli kuitenkin vartion keskuudessa katossa, sillä tänään olisi ansaittu palautumispäivä. Suunnitelmissa oli käydä suihkussa ja saunassa sekä Mare-laaksossa. Leiriläiset lupasivat myös palkita itsensä jäätelöllä tai karkkipussilla.

Vartioita saapuu leiriin pitkin aamupäivää ja päivää, ja maanantaina koittaa myös tarpojien ja samoajien aika lähteä haikille. 

Teksti: Noora Sihto 
Kuva: Sini Pakkala

Onko partiokamu tuttu termi?  

Se on nimitys vähintään samoajaikäiselle, joka toimii toisen partiolaisen tukena. Syitä tuen tarpeelle on monenlaisia: partiokamu voi toimia esimerkiksi sisupartiolaisen, erityisvilkkaan nuoren tai maahanmuuttajalapsen tukena.  

Orbiksella leirilippukunta on voinut tarvittaessa pestata partiokamun leiriarkea helpottamaan. Partiokamuja toimiikin pesteissä ympäri alaleirejä. Lippukuntateltan kylkeen pestissä toimiville on myös perustettu Kamukahvila, josta saa vertaistuen lisäksi myös virvokkeita.  

Teksti: Malla Keinänen 
Kuva: Sini Pakkala